Jackson Hainesin tarina

Jukka-Pekka Rotko - Mika Paasivaara - Kari Pappinen

Tulossa vierailulle lokakuussa!

Aikansa superjulkkis, kahden mantereen valloittaja ja hovien lemmikki, luistelija Jackson Haines (1838–1875) kohtasi matkansa pään syrjäisen Kokkolan hautausmaalla.

Haines oli nykyaikaisen taitoluistelun perustaja, joka kehitti omat luistinmallinsa ja yhdisti luistelun ja musiikin aivan uudella tavalla. Hänen esitystensä taustalla soivat niin ooppera, mustalaismusiikki, wieniläisvalssit kuin rekilaulutkin.

Valloitettuaan amerikkalaisen yleisön hän jätti nuoren perheensä ja kiersi yksitoista vuotta yleisön suosion saattelemana kaikissa Euroopan metropoleissa. Mitä hän matkallaan etsi vai mitä hän pakeni? Ja mitä tapahtui viimeisellä salaperäisellä matkalla Kokkolaan? Siitä kertoo kamarimusikaali JACKSON HAINESIN TARINA.

Käsikirjoitus ja ohjaus Jukka-Pekka Rotko.

Mika Paasivaaran värikkään alkuperäismusiikin on sovittanut Kari Pappinen. Laulurooleissa esiintyvät Hannu Ilmolahti, Mari Sillanpää, Minna-Leena Lahti, Jouni Nikula ja Olli Peltoniemi. Esitystä säestävät Teresa Myllykangas piano, Noora-Kaisa Salo-Peltokoski klarinetti ja Veera Luomala sello.

Esitykset Kokkolan Raatihuoneella 11.–13. 8. ja Kokkolan kaupunginteatterin Katariinan Kamarissa 6.–14.10.2017.

(kuva Michael Neunstedt)

Lippujen hinnat

Peruslippu

20 €

Eläkeläinen / Työtön

20 €

Opiskelija / Lapsi

20 €

Lipun hinnat sis. alv. 10 %
Ilmoitetut lipunhinnat sisältävät toimitusmaksun 2 €/lippu
Katso tarkemmat hinnat, tutustu pohjakarttaan ja varaa väliaikatarjoilut sekä muuta tärkeää tietoa Liput ja palvelut -osiosta!

Lisätietoa näytelmästä

LAPSUUS JA NUORUUS

Jackson Haines syntyi New Yorkissa 4. joulukuuta 1838.

Isä hollantilainen Alexander Fazee Haines, äiti englantilainen Elisabeth Terh(n)une Earl, isoisä hatuntekijä Jackson Haines. Isä oli töissä mm. suuressa Bark & Tilford firmassa, Jacksonista toivottiin kauppiasta kolme siskoa ja veli, saivat kasvatuksen hyvissä kouluissa ja hyvien kotiopettajien johdolla: ranskaa, musiikkia, tanssia, isä ja kaikki sisarukset luistelivat, myös sisar Elisabeth menestyi luistelijana.

Perhe oli varakas, asui mm. Cottage Row´lla, koko perhe oli kiinnostunut teatterista ja musiikista. Jackson Haines oli keskimittainen, voimakasrakenteinen, kihara kastanjanruskea tukka, häntä pidettiin hyvin tyylikkäänä nuorena miehenä. Hän meni nuorena naimisiin tuomari Abram Bogartin tyttären Alman kanssa, saivat kolme lasta: tytär Clara Louise ja pojat Abram ja Eugene.

JACKSON HAINES LUISTELIJANA JA TAITEILIJANA

Taitoluistelu oli Jackson Hainesille koko elämä aikana jolloin se Amerikassa muille merkitsi hyvin. Hän kehtti luistimeen kaarevan terän ja kiinnitytti luistimen kiinteästi kenkään. Kehitti myös oman rullaluistinmallin, joka salli tehdä kaarroksia ( Renlundin museo ). Yhdisti ensimmäisenä musiikin ja luistelun, josta aikalaisten mukaan syntyi runoutta. Hainesista tuli koko nykyaikaisen taitoluistelun ja sen wieniläisen koulukunnan luoja ja esikuva.

Äärimmäisen kurinalainen harjoittelija; tarkkaili tuntikausia peilistä kehonsa liikkeitä, harjoitteli monet vuodet piruetteja yhteensidotuin polvin, kehitti istumapiruettia yhdeksän vuotta, teki koreografiansa tieteellisen tarkasti, piirsi ohjelmansa paperille ennen kuin aloitti harjoittelun. Hainesin oma tyyli ei perustunut hypyille ja tehotempuille vaan sitä leimasi rauha, varmuus ja esteettisyys, hän laski liikeet tahdilleen niin että luistelu oli yhtä musiikin kanssa. Hän esiintyi myös baletissa ja oopperassa luistelukohtauksissa ( Meyerbeer: Profeetta ) ja opetti myös luistelua mm. Wienissä ja Tukholmassa.

Kommentteja: ”J.H. 1800-luvun suurin tautoluistelija maailmassa. Ketään ei ole arvostettu ja kunnioitettu niin kuin häntä.” Kutsuttiin joka puolella Eurooppaa Luistelun Kuninkaaksi. Kuningas Kaarle XV ”kruunasi” hänet ”Luistelukunkaaksi”. ”Ainoa kuningas, jonka Pohjois-Amerikan tasavalta on lähettänyt Eurooppaan.” ”Nähtyään J.H:n esiintyvän, se tuntui kuin unelta, kuin sadulta tuhannen ja yhden yön tarinoista.” ( silminnäkijä ) . ”Koskaan ei luistelija ole saanut sellaista huomiota kuin J.H. 1865-66.”

JACKSON HAINESIN URA JA MATKAT

Ensiesiintyminen New Yorkissa 1859. Harjoittelua, esiintyi uudestaan 1861 – menestys täydellinen. Onnettomuus: esiintyi teatterissa jäällä leikatulla luisteluareenalla. Putosi orkesterimonttuun, vahingoittui ja vahingoitti viulistia, tuhosi tämän Stradivariuksen – teattereiden ovet sulkeutuivat häneltä – taas harjoittelua.

Ensimmäinen julkinen luisteluohjelma New Yorkissa 1862 ( oma koreografia ), arvostelu viileää, pidettiin liian vaikena, pellenä 1863 läpimurto – nimettiin ”Amerikan luistelukunkaaksi”.

Yhdysvaltain kaunoluistelumestari kahtena vuotena.

Vuonna 1864 nousi laivaan ja matkusti Eurooppaan, jota kiersi yli kymmenen vuotta. Esiintymispaikkoja Suomen lisäksi ainakin Lontoo, Berliini, Pariisi, Wien, Graz, Linz, Tukholma, Oslo, Pietari, Moskova, Praha, Milano, Amsterdam, Budapest, Odessa ja Konstantinopoli. Amerikassa New Yorkin lisäksi ainakin Montreal, Quebec ja Halifax. Englanti otti kylmästi vastaan, sai kuitenkin kutsun leskikuningatar Victorian Domestic Ball´in tanssiaisiin 28.12. 1864 Windsorin linnaan.

Haines kuningattaren yllätysnumero, esiintyi rullaluistimilla, valssi, masurkka, katrilli, marssi ”Jingle bells” jonka myös lauloi ja säesti tamburiinilla, päätti numeron ”Jouluyö, juhlayö”. Prinssi Frederick ihastui: Kuin taikuri luistimilla”, sähke Breliiniin keisarille 1865-66 Ruotsiin; naiset hullaantuivat, leikkasivat saksilla tirkistysaukkoja Hainesin telttakankaaseen, etenkin prinssi Oskar oli erityisen kiinnostunut J. H:n luistelusta.

Haines piti Tukholmassa luistelukoulua. Kaarle XV julisti hänet ”Luistelukuninkaaksi”. Hän esiintyi 1866 Meyerbeerin oopperan ”Profeetta” kuuluisassa luistelukohtauksessa – Ny illustrerad Tidning 6.10. 1866: ”Asettaa jotain niin suurta kuin Meyerbeerin taide jonkin niin vähäisen kuin Hainesin alle / alistettavaksi…”

Haines sai 1866 sisarensa Elisabethin partnerikseen Eurooppaan, koti-ikävä sai tämän kuitenkin palaamaan vuoden kuluttua Amerikkaan.

Vuonna1868 Wieniin, esiintyi Wienin Luistinklubilla ( Wiener Eislauferin ) 16.1. 1868, paikalla Wienin pormestari ja keisari Franz Josef, esitys uusittiin viidesti, Haines ansaitsi 2 436 guldenia, mistä häm lahjoitti 1 400 guldenia kaupungin köyhille ( ohjelmistossa marssi, valssi, masurkka, katrilli ). Elettiin valssin kulta-aikaa, Johan Strauss: ”Tonava kaunoinen”, ”Luistelijat”. Wienissä partnerina myös kuuluisa tanssijatar Josephine Gallmeier. Hainesia juhlittiin joka puolella Luistelun Kuninkaana. Vieraili myös Wienin oopperassa ”Profeetan” esityksessä, näyttämölle tehtiin jää häntä varten.

Talvella 1874 sai kutsun esiintymään Pietariin ruhtinashäihin, esiintyi myös tsaari Aleksanteri II:lle Jusupoffin puistossa, hovissa myös tanssijana.

ROOLEJA, MUSIIKKEJA, BRAVUREITA

Showmies: repertuaarissa satuprinssi, ylhäisönainen, pörröinen nalle, venäläinen ruhtinas, jääkarhupolkka, naamiaisten jälkeen ( naisrooli ), Lordi Dundereury –parodia vasta-alkajasta jäällä, Grand Potpurri, Savoyardgossen.

Radetsky-marssi, Pariisilaiselämää, alkusoitto Belliinin Normasta, Misere Verdin Trubaduurista, Kruunajaismarssi Meyerbeerin Profeetasta, Tonava kaunoinen, Ensleinin Der Sport Marcsh. Pudotti päähineensä ja noukki sen vartaloa kallistamalla, taipui niin että turkishattu kosketti jäätä.

HAINES SUOMESSA

1. MATKA

Kesä 1866, esiintyi heinäkuussa Turussa kolme kertaa, Helsingissä Nya teaternissa ( nyk. Svenska Teatern ), Viipuriin, takaisin Helsinkiin ja Turun kautta Tukholmaan. poikkesi Turussa myös vuotta myöhemmin matkalla Pietariin, Moskovaan, Odessaan ja Konstantinopoliin.

2. MATKA

Talvi 1872, Helsinkiin 15.3., ensimmäinen näytös peruuntui – huono jää, toinen näytös myös –liian kova talvi, esiintyi teatterissa 25.3. Kaivopuiston rannassa Britannian konsulin huvilan edustalla, näytös uusittiin, mies kantoi julistetta muutaman tunnin ennen esitystä, yleisömenestys. pääsiäisnäytöksen pilasi sää. Arkadiateatterissa herra Westermarkin seurueen välinäytöksenä, saman seurueen kanssa Hämeenlinnaan ja Turkuun, missä ylimääräinen näytös, puolet tuloista köyhille lapsille – småbarnskolor.

3. MATKA

Kävi Turussa lyhyellä vierailulla myös marraskuussa 1872.

4. MATKA

Talvella 1874 Haines kutsuttiin Pietariin esiintymään ruhtinashäihin, esiintyminen Aleksanteri II: hoville. vieraili tammi-helmikuussa Viipurissa, esiintyi mm. Salakkalahden jäällä sotilassoittokunnan säestyksellä ( Viipurin luistinratayhdistys 1874, Viipurn Luistelijat 1876 ). Esitti teatterissa vastaharjoitellun tserkessiläistanssin. Palasi Pietariin ja sieltä 2.3. Helsinkiin, esiintyi teattereissa ja 8.3. Eteläsataman jäällä. Kaksi esitystä Kaisaniemen lammikolla, yleisö haltioitui.

5. JA VIIMEINEN MATKA – LA GRAND TOURNE

Haines tuli Viipurista vuoden 1875 alussa Helsinkiin odottamaan kahta amerikkalaista kollegaa, antoi odotellessa muutaman näytöksen Nya Teaternissa ja sooloesityksen laskiassunnuntaina Kaisaniemen lammikolla. 12.3. esiintyi Kaisaniemessä kahden amerikkalaisen, Goodrichin ja Curtisin kanssa Kaisaniemessä ja myös kahta päivää myöhemmin 14.3., joka jäi viimeiseksi esitykseksi Helsingissä. Hämeenlinnassa kolme esitystä Landegrenin teatteriseurueen kanssa, jatkoi saman seurueen kanssa Turkuun ( 20.-22.3.) , kulki muutenkin, etenkin Suomessa, kiertävien teatteriseurueiden kanssa. Turussa puvustuksessa puutteita, laatikot eivät ennättäneet ajoissa, esiintyi Kupittaan kentän jäällä 23.3.turnee jatkui Poriin ( esityksiä 6.4.-14.4.), Vaasaan 24.4., missä herra Ernstin salongissa ( nyk. Wasa Teater ) kolme täyttä esitystä, pieni näyttämö, J.H. kuin ”pantteri häkissä” tarkoitus oli jatkaa Pietarsaaren, Kokkolan ja Oulun kautta Ruotsiin, siellä rannikkoa pitkin etelään. Pietarsaaressa 6.5., Kokkolan esitys piti peruuttaa, sairastui myöhäisen talven lumimyrskyssä matkalla Kokkolaan keuhkokuumeeseen.

Haines oli sairaana sängyssä vielä toukokuun lopussa, vaikka paranemaan päin, ei odotettu esiintyvän pitkiin aikoihin, kesäkuun puolivälissä epäiltiin jo ettei esiintyisi enää koskaan.

Kuoli juhannusaaton aamuna 23.6. 1875, haudattiin Marian hautausmaalle Kokkolaan lähelle kymmenen Krimin sodassa kaatuneen englantilaisen sotilaan hautaa.

Alussa haudalla vain männyn kylkeen naulattu peltinen kyltti, muistomerkki viimeistään 1887 kivessä muistokirjoitus: ”Tässä lepää luistintaiteilija Jackson Haines kuoli 23. kesäkuuta 1875 noin 30-vuotiaana – Tuonelassa jonne olet menevä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta Saarnaaja 9:10”. Ensin lyhyt maininta kotimaan lehdissä, mutta jo 29.6. siteerattiin Dagens Nyheterin nekrologia. Ulkoseurakuntalaisten kirjaaminen Kokkolan seurakunnan kirkonkirjoihin aloitettiin 1.7. 1875, ensimmäisenä lyhyt lyijykynämerkintä Jackson Hainesista.

SAMAAN AIKAAN AMERIKASSA

Poika Abram hukkui Lansingburyssa Hudsonjokeen 10-vuotiaana 22.7. 1870. Vierailulla isän vanhempien luona, veneonnettomuus, kaksi venettä törmäsi toisiinsa. Poika Eugen hukkui Hudsonjokeen pudottuaan laiturilta 11.7.1871 samoin vierailulla isän vanhempien luona. Myös tytär Clara Louise kuoli nuorena. Vaimo Alma kuoli vuonna 1890.

FAKTAA, FIKTIOTA, HUHUA, JUORUJA, TOTTA JA TARUA HAINESIN KOKKOLAN OLESKELUSTA

Asui kultaseppä Wilhelm Lindforsin ( 2.7.1841 – 4.6.1876 ) ja tämän vaimon Klaran ( 28.12.1831 – 25.9.1909 ) talossa Torikatu 36 vinttihuoneessa, missä ei ollut tulisijaa, ainoastaan keittiön palomuuri. Lindfors oli alkoholisti, joka vietti suurimman osan ajasta rantamökillä juopotellen ja kalastellen. Lindfors hukkui kahden kisällinsä kanssa vajaan vuoden kuluttua Hainesin kuolemasta. Haines olisi tavannut Turussa ”kohtalonsa naisen” Klara Lindforsin ja seurannut tätä Kokkolaan? Lindforsit haudattu Hainesin haudan viereen. Rosina Emilia ( Emma ) Peitzius ( 1831 – 1904 ) olisi ihastunut Hainesiin ja houkutellut ”rekiretkelle” Kokkolaan?.

Emman veli, Kokkolan ”Münchausen”, Theodor Peitzius ( 1825 – 1910 ) osti huutokaupasta, missä myytiin Hainesin jäämistö, sekä tämän rullaluistimet että tavalliset luistimet, ”jonkunhan velvollisuus on ostaa ne museolle”, myöhemmin rullaluistimet tulivat Emman kihlatun, Johannes Paanasen kautta Renlundin museolle. Sisarukset olivat varakkaasta suvusta, asuivat vanhaa tavaraa täynnä ollevassa talossa. Theodor kulki sata vuotta vanhoissa vaatteissa, saappaat, pitkä lievetakki, hatussa nauha, lempinimi”Lill-Skito”. Huutokaupan tulot lähetettiin Washington D.C:hen. Finnilän tupakkatehdas mainosti / tai aikoi mainostaa sikareitaan Hainesin kuvalla, etikettejä on säilynyt. Jacob, Aleksander ja Karl Finnilä perustivat Kokkolaan tehtaan 1870 ( aikaisemmin jo Vaasassa ), mestari ja 42 työläistä; piipputupakat Kasakka, Probearen ja Kukko, sikaarit Kokko ja Metsästäjä.

Hainesin kuolemaa ja kuoleman syytä huhuttiin peitellyn ( tieto kuitenkin nopeasti esim. Dagens Nyheteriin ).

Kuolemansyyepäilyjä: Oli tapahtunut skandaali ja aviorikos ja mustasukkainen aviomies, rakastaja tai rakastajatar myrkytti hänet. Haines oli naistenhurmaajan maineessa. Haines järjesti itselleen valehautajaiset, Hainesilla olisi hauta muualla. Lumimyrsky yllätti Hainesin Pietarsaaren ja Kokkolan välillä ja hän sairastui kuolettavasti keuhkotautiin. Haines kuoli rakastettunsa käsivarsille, mutta kuka tämä oli?

Ulkomaalaisia huhuja: Haines kuoli Nevan jäällä suuressa, tsaari Aleksanteri II:n kunniaksi järjestetyssä jääjuhlassa luisteluonnettomuudessa. Lumimyrsky yllätti hänet Grönlanissa ja hän joutui jääkarhun hyökkäyksen uhriksi jne… Kysymyksiä: kuka järjesti ja maksoi Hainesin hautajaiset? Hänen sanotaan tosin jättäneen varoja haudanhoitoon - ketä hautajaisissa, millaiset seremoniat? Kuka naulasi peltikyltin mäntyyn? Kuka toimitti säännöllisesti kukkia, valkoisia ruusuja, Hainesin haudalle? Oliko Haines todella esittänyt toiveen tulla haudatuksi Kokkolaan? Oliko hänellä ennen sairastumistaan aikomus ( niinkuin jossakin väitetään ) palata Amerikkaan? Antoiko tai lupasiko hän antaa näytöksen Kokkolan raatihuoneella?

JÄLKEENPÄIN KOKKOLASSA

Merikapteeni Nylund ( joka purjehti 1875 Kiinan merellä ) palasi 1877 Kokkolaan, kuuli Hainesista ja yritti järjestää keräystä muistomerkkiä varten, epäonnistui. Vetoomus Kokkolan kaupunginhallitukselle, muistomerkki viimeistään 1887 helmikuussa 1880 Landegrenin kiertävä teatteriseurue ( sama, jonka mukana Haines oli kullkenut 1875 ) vieraili Kokkolassa. Se esitti ajankohtaisia ja paikallisia kupletteja ( Coccola kupletter ). Eräs niistä oli Hainesiin liittyvä ”Hys, ei sanaa siitä”.

Se antoi kokkolaisille mietittävää, laulua esitettiin pitkään jälkeenpäin mm. häissä ja syntymäpäivillä, tapaus Haines muistettiin paremmin kuin mikään muu tuolta ajalta . Se eli kauan niin lasten kuin aikuistenkin tarinoissa. Hainesin esiintymisvaatteet olivat myöhemmin kokkolalaisten naamiasja muussa vastaavassa roolikäytössä. Ja vielä: Menestyskausiensa välissä Hanes oli myös ilman varoja, ruokaa ja asuntoa. Hän esiintyi siis hankkiakseen elantonsa. Hainesin mukaan nimettiin mm. luistinratoja ja hajuvesiä.

Kokosi Jukka-Pekka Rotko

Kirjoita arvio näytelmästä